Myymme aseita ja ostamme  rauhaa?

Henna Hartikainen

Rauhaa ei ole ilman sotaa? Tosiasiassa ilman sotaa ON rauha!

Me elämme nyt aikoja, jolloin meillä on entistä paremmat mahdollisuudet rauhalliseen ja tasapainoisempaan elämään, kuin koskaan ennen. Samaan aikaan monet kokevat pelkoa ja ahdistusta epätasapainosta ja kaaoksesta joka maailmassa vallitsee.

Monet ovat päättäneet jättää uutiset lukematta ja keskittyä omaan elämään, koska se on ainut tapa pitää mieli ja energiat paremmin toimivina. Meidän perheemme ja yhteisömme, jossa elämme ovat kuin mikrokosmos koko maailmasta.

Monissa perheissä ja yhteisöissä on vaikeuksia ja eripuraa. Toisaalta tämä kuuluu ihmisluontoon ja elämän väistämättömiin tosiasioihin. Ihminen on paha ja väkivaltainen, sotaisa ja itsekäs olento, on kaikunut jo vuosikymmeniä, ellei satoja, kuin mantrana meidän korvissa ja mielissä.

Sen näkee jo kun katsoo uutisia. Ratkaisu ei liene kuormittaa itseään kauheuksilla, joille ei itse voi mitään ratkaisua tarjota. Todella monet ihmiset jotka ovat älykkäitä ja kyseenalaistavat asioita ja jotka pohtivat muutakin, kuin mitä sitä söisi tänään, ovat kyynistyneet ja pitävät itseään hyvinkin inhorealisteina, heille toivoa ei  ole sillä ihminen tulee tuhoamaan itsensä ja tietysti myös ympäristönsä, kuten on monin tavoin ja monissa paikoin jo tehnytkin.

Minulle ainoa vaihtoehto on keskittyä toiseen näkemykseen ja nähdä erilainen tulevaisuus.

Täysin hurjiahan me ihmiset ollaan, hyvässä ja pahassa. Ihmiskäsitys, jossa olemme pohjimmiltamme raakalaisia, palvelee kyllä erityisesti etenkin valtaapitäviä. Sillä on myös helppo oikeuttaa kaikki väärinkäytökset ja nostaa kädet pystyyn, "it is what it is".

Mutta, me emme olisi tässä tilanteessa, jossa meillä on kaikki nämä resurssit, mahdolliset ratkaisut ja voimavarat jo olemassa, jos olisimme enemmän elämää tuhoavia, kuin ylläpitäviä. Käsi ylös kuka tahtoo sotaa? Muutama käsi nousi pystyyn ja sitten niiden muutamien jotka siitä hyötyy. Ja liian moni on oppinut etsimään ja hyväksymään oikeutukset sotaan.

Suurkorporaatioiden valta on todellinen uhka. Ydinaseet ja ihmishengistä piittaamaton rahan ja vallan tavoittelu on uhka. Medioiden vallan keskittyminen, tiedon sensurointi ja vääristely on uhka. Uhkia riittää, mutta onneksi vielä on myös paljon mahdollisuuksia. Silloin kun katastrofit koettelee, ihmisten elämää suojelevat ominaisuudet tulevat näkyviksi, he ottavat vastuun ja lähtevät joukoin auttamaan hädässä olevia. Se on todellisuus joka kannattaa tiedostaa, sillä se antaa vähintäänkin toivoa!

Takaisin meihin, tavallisiin ihmisiin ja mikroyhteiskuntaan. Rauha lähtee itsestä. Se vaatii usein vaikeita valintoja, rohkeutta, epäonnistumisia ja anteeksiantoa. Se vaatii myös oman pimeän ja synkän puolen tunnustamista ja tutkimista. Jos jokainen meistä ottaisi tehtäväkseen kehittyä ihmisenä, tulla parhaaksi mahdolliseksi versioksi itsestään, rauhanomainen maailma olisi mahdollinen. Voisiko meillä jokaisella näin ollen lopulta olla erittäin tärkeä rooli rauhan rakentamisessa.

Ihmiskunta on selvinnyt uskomattomista haasteista ja nyt meillä on kaikki edellytykset luoda sellaista maailmaa jonka valtaosa meistä haluaa nähdä. Kiitollisuus on auttanut minua jatkamaan ja sietämään, sen pitäisikin auttaa meitä tekemään mitä kukin pystyy, jotta kehitys jatkuisi yhä myönteisempään, eikä huonompaan suuntaan, kuten on käynyt esimerkiksi Suomessa.

Tässä kehityksessä meidän hyvinvointinen yhteiskunta on enää joidenkin muistissa, jotkut ehkä luulevat yhä kaiken olevan vähintään yhtä hyvin kuin joskus ennen. Monet asiat jotka olivat meille itsestäänselvyyksiä ja jopa ylpeyden aiheita, on nyt jotain ihan muuta.

Painimme ongelmien kanssa, jotka ovat suoraa seurausta tästä lyhytnäköisestä ja armottomasta linjasta, jossa köyhemmiltä otetaan vähästään ja jossa valinnat perustuvat oman edun ja lyhyen tähtäimen voiton tavoitteluun seurauksista piittaamatta. Pitkälti meidän yhteiset tukirakenteet joiden pitäisi olla kansalaisia varten, eikä toisinpäin, perustuu jo lähtökohtaisesti vanhoihin lakeihin, jotka liittyvät maailmaan jota ei ole enää olemassakaan.

Jos olet rehellinen, usein silloin sinua rangaistaan, vaikka teetkin täysin oikein. Näin rikki mennyt systeemi todellakin tarvitsisi päivityksen ja sen tulisi perustua järkeen ja käytännöllisyyteen, eikä toisiaan kumoaviin paradokseihin. Kun ihmiset jo lähtökohtaisesti asetetaan kyseenalaisiksi ja opetetaan vastaamaan systeemiin sen edellyttävällä tavalla, murentaa se jotain ihmisen sielussa. Se ehdollistaa ja pakottaa toimimaan omia arvojaan vastaan.

Suomi voisi myydä rauhaa aseiden sijaan. Jos Suomi tukisi koulutusta ja kulttuuria ja tietenkin tärkeintä eli terveyttä, se tuottaisi moninkertaisesti takaisin. Nyt rauha on menoerä.

Sota tuo tehokkaammin rikkauksia ja valtaa, jotka jaetaan sitten vähemmän tasapuolisesti. Ihmiset ovat vain numeroita. Kaiken voi uhrata talouden alttarilla. Ja niin kauan, kun meillä on tällainen näennäinen demokratia, eli mitään takuita siitä, että lupaukset edes yritettäisiin pitää ei ole, vaan on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että tehdään juuri päinvastoin, kuin mitä on luvattu, kansan tahto ei toteudu ja se ei ole demokratiaa!

Toivo on aktiivinen ja uudistuva valinta. Valitsemalla toivon, annamme ainakin itsellemme ja toisillemme jonkunlaisen mahdollisuuden.