Valtioneuvoston asettaman SATA-komitean tehtävänä on laatia ehdotus perusturvan uudistamisesta siten, että perusturvan taso on riittävä erilaisissa elämäntilanteissa aiheuttamatta tarvetta turvautua viimesijaiseen toimeentulotukeen. Esitys sosiaaliturvan rappeuttamiseksi valmistuu v. 2009. Perusturvan muutokset astuvat voimaan vaiheittain v. 2017 mennessä niin salaa, ettei sitä edes huomaa. Komitea ei ota kantaa perusturvan tasoon, koska se on jo nyt riittävän alhainen. Köyhyys ei katoa lupauksista huolimatta Suomesta.

Koska sosiaaliturvaa on karsittu tiuhaan 1990-luvulta alkaen useiden porvarihallitusten säästötoimilla. Osa-aikaisuudesta, määräaikaisuudesta ja pätkätyöstä on tullut viheliäinen käytäntö työelämässä. Maamme työvoimasta 900 000 henkilöä käy työssä osa-aikaisesti, määräaikaisesti tai vain tarvittaessa. Osa-aikatyö yleistyy naisvaltaisilla aloilla, kaupassa ja palveluissa. Kaiken tämän seurauksena kotitalouksien käytettävissä oleva rahamäärä supistuu ja niiden elintaso heikentyy. Suomalainen sosiaaliturva on yhtä surkea kuin kotimainen hiihtäjäkoiras, joka laahautuu EM-kisoissa joukon jatkeena sukset ja trikoot lipsuen väittäen mustikkakeiton vetäneen mahan varpusparvelle.

Koska Suomessa asuu ja elää nykyisin yli 600 000 köyhää ihmistä, joita on helvetin kiva nöyryyttää. Suhteellisen köyhyyden raja on asetettu EU:ssa 60 % keskituloista eli 1551,6 euroa/kk. Mediaanipalkka oli v. 2007 yksityisellä sektorilla 2 586 euroa. Suomen valtio käyttää sosiaalimenoihin 43 miljardia euroa vuodessa. Käytetty summa on riittämätön. Se on alle EU-maiden keskitason. Köyhyys järsii Suomessa työttömiä, ylivelkaantuneita, eläkeläisiä, vammaisia, vajaakuntoisia, yksinhuoltajia, lapsiperheitä ja opiskelijoita. Liian monet joutuvat tyytymään mitättömään toimeentulotukeen, työmarkkinatukeen, pieneen eläkkeeseen ja työttömyysturvan hikiseen peruspäivärahaan. Sosiaaliturvan taso on urvahtanut pahasti.

Koska vähäosaisuus on positiivinen asia kapitalismille. Vähimmäisturva tarkoittaa sosiaaliturvaa, joka perustuu johonkin syyhyn, kuten vanhuuteen, vajaakuntoisuuteen, työkyvyttömyyteen tai työttömyyteen. Sen lisäksi kansalainen voi saada, jos sosiaalitantan harkinta suo asumistukea ja toimeentulotukea. Yli 200 000 kotitaloutta on kitunut v. 2008 aikana toimeentuloturvan varassa. Sen perusosa on yksin asuvalla ja yksinhuoltajalla ruhtinaalliset 399,10 €/kk. Perusosan lisäksi muita katettavia menoja ovat asumistukilain mukaiset asumismenot kuten vuokra/vastike, vesimaksu ja lämmityssähkö, vähäistä suuremmat terveydenhuollon menot, taloussähkölasku ja kotivakuutusmaksu. Yksin asuvalle henkilölle vähimmäisturvaa kertyy 600–700 €/kk. Kannustaisiko tällainen euroläjä myös Liisa Hyssälää?

Koska työttömyys on yhteiskunnallinen ongelma, jonka seuraukset kostautuvat isältä pojalle. Työttömän työttömyyspäivärahan 500 päivän enimmäisajan täytyttyä hän putoaa työmarkkinatuelle. Sitä maksetaan viideltä päivältä viikossa 24,51 €/päivä. Lisäsiivuna voi saada lapsikorotusta 4,64–8,79 euroa päivässä, jos on varaa siittää/synnyttää lapsia. Puolison tulot vaikuttavat sen suuruuteen. Niistä huomioidaan tulot, jotka ylittävät 536 €/kk. Työttömyysturvan peruspäiväraha on samansuuruinen työmarkkinatuen kanssa, jottei peruspäivärahalta putoaminen pännisi niin paljon. Suomessa työttömyysturvan taso on muita Pohjoismaita 200–300 €/kk heikompi. Merkilliseksi asian tekee se, että työttömyysturvan perustasoon ei ole tehty tasokorotusta kahdeksan vuoteen, vaikka elinkustannukset ovat nousseet vinhasti samana aikana.

Koska sairaisiin ja vammaisiin suhtaudutaan kyynisesti. Lukuisat synnynnäisesti tai lapsuudesta asti vammaiset ihmiset saavat toimeentulokseen vain kansaneläkettä. He nauttivat laatuajasta täysimääräisellä 558,46 euron suuruisella kuukausitulollaan, koska heille ei ole vammaisuutensa vuoksi kertynyt lainkaan työkokemusta ja ansioeläkettä. Mikäli he sattuvat syntymään yhteiskunnalliselta asemaltaan vähävaraiseen perheeseen, heille siunautuu jo syntyessään mahdollisuus pysyvään köyhyyteen.

Koska suomalaisessa työelämässä on tapahtunut suuri rakennemuutos, joka jatkuu edelleen. Automaation ja tietotekniikan käyttöönotto ovat hävittäneet monia pitkää koulutusta vaatineita ammatteja. Useat rutiininomaiset ja työvoimavaltaiset työtehtävät ovat kadonneet täysin. Kansallisomaisuus on yksityistetty. Monet teollisuuslaitokset siirtyvät ulkomaille parempien voittojen perään. Kokonaisia Tulevaisuuden työelämässä tehdään pääoman tarpeiden tyydyttämiseksi pitkää työpäivää silloin, kun työtä on. Suhdanteiden heiketessä työntekijät puurtavat lyhyempää työpäivää tai heidät joko lomautetaan tai irtisanotaan.

Koska eläkesäätiöt häviävät varansa osakekeinottelussa. Työvoimaviranomaisten mukaan työikäinen väestö Suomessa alkaa vähentyä v. 2010 alkaen 17 000 henkilöllä/vuosi ikääntymisen vuoksi. Ennusteen mukaan v. 2015 Euroopan aikuisväestöstä on puolet yli 60-vuotiaita. Suomessa väestön ikärakenteen muutoksesta selvitään näppärästi sillä, kun suomalaiset kilpailevat sosiaalietuuksien huonontamisessa itsensä hengiltä. Koska kapitalismissa työvoima on vain tavaraa. Kannustavuuden periaatteena on yhdistää sosiaaliturva ja verotus niin, että työstä saa aina enemmän rahaa kuin sosiaalietuuksista. Työttömyyden pahetessa sosiaaliturva heikkenee entisestään, koska yhteiskunnan tuki ei saa hallituspuolueiden mielestä ylittää surkeintakaan orjapalkkaa. Kun tähän päämäärään lisätään vielä sosiaaliturvan vastikkeellisuus, on kansalaisten tukia tai palveluja saadakseen alistuttava entistä halvemmaksi työvoimatavaraksi. Siitäkin huolimatta vaikka he eivät tulisi edes tienaamallaan liksalla toimeen. Yhden luukun periaate tässä kilpailukykyä edistävässä aikeessa tarkoittaa vain tyhjyyttään ammottavaa leipäluukkua.

SATA-komitea häärii äänettömästi kuin vaeltava aave, jonka yhdellä pääkallomerkin leimaamalla maksakoukulla ansiosidonnaisen päivärahan kesto puolittuu, työttömän työssäoloehto pitenee ja kansalaisen eläkeikä kohoaa kuin lepakko yötaivaalle. Se on viidakon laki!

”Hallituksen tavoitteena on uudistaa sosiaaliturva kattavaksi, tasoltaan riittäväksi, kannustavaksi ja oikeudenmukaiseksi.” (Ministeri Liisa Hyssälä, Tiedote 182/2007)

Matti Laitinen

< < < ylös

EVANAATTORIT ISKIVÄT JÄLLEEN

Suomen kapitalistien vahtikoiran – Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) – käsityksen mukaan maamme kuntien pitäisi toimia kuin voittoa janoavat kapitalistiset yritykset. Kuntien tulisi muuttaa liikelaitoksensa osakeyhtiöiksi ja niiden pitäisi ostaa kaikki sellaiset palvelut yksityisyrityksiltä, joista joku muukin taho voisi kääriä hyvin tuohta. EVA haluaisi myös vähentää roimasti kuntien työntekijöitä ja karkottaa kunnat häiritsemästä tuloksekasta ja innovatiivista bisneksentekoa energia-alalla. Kapitalistien etuvartio tunnustaa Stadin olevan rikas kuin Midas, jolle oli kertynyt v. 2006 omaisuutta 7 600 miljoonaa euroa. Hamuaako pääoman käsi Helsingin porvaripuolueiden päällystöviittaa?

Siitäkin huolimatta, että kuntien lakisääteisiä tehtäviä ovat mm. opetus- ja sivistystoimen hoitaminen, sosiaali- ja terveydenhuollon ylläpitäminen sekä ympäristöön ja kunnallistekniikkaan liittyvät tehtävät, evanaattorit haluaisivat yksityistää oppilaitokset ja kirjastot sekä tuhota kunnallisen sosiaaliturvan ja terveydenhuollon. Syrjäytettyjen ei pidä pysyä leivän syrjässä! Terveydenhuoltoon ja infrastruktuurin liittyvät toimet he soisivat loksahtavan mieluummin kapitalistien kullanvuolennasta känsöittyneisiin kämmeniin. Terveys on valinta, joka kuuluu vain niille, joilla on siihen varaa. Entä jos meidän joka-aamuinen kraanavetemme yksityistettäisiin ja kunnat vapautettaisiin kokonaan valtion tuesta?

Olen usein ihmetellyt, miksi EVA ei kehota kuntia käyttämään omaisuuksiensa myynnistä saamiaan tuloja Nato-standardit täyttävän paikallisaseistuksen hankkimiseen. Sotatilanteen sattuessa suomalaiset yrittäjät yhteistyössä TE-keskusten kanssa ja koko elinkeinoelämän kannustamina voisivat perustaa kaikkialle Venäjän rajan läheisyyteen yksityisiä hautausmaita ja –toimistoja kuin aikanaan pizzerioita ja kirpputoreja joka taajamaan. Lisäksi on outoa, ettei EVA:n oma Jorma-brändi ole vieläkään oivaltanut seurakuntien suomia mahdollisuuksia. Niillehän on siunaantunut paljon hengellistä pääomaa sekä tämänpuoleista kiinteistö- ja maaomaisuutta.

Kunnallisten liikennelaitosten, sairaaloiden ja vuokra-asuntojen ylläpidon muututtua liikelaitoksiksi olen havainnut, kuinka hinnat ja vuokrat nousevat entistä ketterämmin ja kuinka jo ennestäänkin nahistunut kunnallinen demokratia surkastuu yhä entisestään. Liikelaitosten johtokunnat vastaavat firmojen hallinnasta ja toiminnasta. Minkälaisia emmoja ja hemmoja niissä mahtaa istua? Kuntalaissa haisee myös kukon raato. Kyseisen lain 87 a § mukaan liikelaitos voidaan myös perustaa liiketoimintaa tai liiketaloudellisten periaatteiden mukaan hoidettavaa tehtävää varten.

Kun kunnalliset liikelaitokset yhtiöitetään, niiden tärkein tehtävä on tuottaa voittoja osakkeenomistajille. Suomessa osakeyhtiöiden omistajat pysyvät tyytyväisinä osakkeiden kurssikehityksen tavoitellessa taivasta ja kun heillä on mahdollisuus halutessaan saneerata tehtaitaan ja liikelaitoksiaan sekä vähentää henkilökuntaansa ja lopettaa omistamiaan yrityksiä. Mutta tuskin tämäkään riittää, sillä maamme poliitikoilla on pitkät perinteet kansallisomaisuutemme myymisestä halvalla ulkomaisille sijoittajille ja pääomapiireille.

Vapaan kilpailun kolahtaessa kivenkovaan kunnallisten päättäjien kalloon he myyvät ensin kunnat ja sen jälkeen kuntalaiset amerikkalaisille eläkesäätiöille, koska niihin sijoitettujen eläkevarojen menettämisestä on kertynyt kosolti kokemusta. Säätiöt eivät pelkää tappioita, koska Sinitakit kuitenkin pelastavat verovaroilla oman maansa kapitalistit tai sytyttävät jossain maailmalla uuden sodan. Kuntien kapitalisoimisessa kunnostautuneet EU:n ystävät palkitaan perinteen mukaisesti joulukuun 6. päivän rintaromulla ja pienellä Martti-patsaalla.

Eläköön kusetettu ja nöyryytetty kansa, joka poliittisten alfojensa sumentama syysmyrskyssä vaeltaa!

Matti Laitinen

< < < ylös

RÄkÄosterijojot vievÄt Suomea NATO:on

YK:n peruskirjan mukaan kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta uhkaavien valtioiden välisten riitojen selvittely tulisi perustua rauhanomaisiin menettelytapoihin. Jos turvallisuusneuvosto katsoo, että 41. artiklassa edellytetyt toimenpiteet ovat riittämättömiä, tai jos ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi, se voi ryhtyä ilma-, meri- tai maasotavoimien avulla toimintaan, jota se pitää tarpeellisena kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi.

On ikävää havaita, että YK:n 24.10.1945 voimaansaattama peruskirja on muuttunut kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden kannalta kokoelmaksi kastuneita paperitiikerin haukotuksia. Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus ja YK:n asema kansainvälisten kriisien ratkaisijana on menettänyt maamme poliittisen eliitin keskuudessa merkityksensä. Ne ovat korvautuneet NATO-yhteistyöllä. Suomi aloitti hivuttautumisensa kohti NATO:n jäsenyyttä liittymällä Pohjois-Atlantin yhteistyöneuvoston (NACC) tarkkailijaksi v. 1992 ja v. 1994 Naton rauhankumppanuusohjelmaan. NACC:n korvanneeseen Euro-Atlanttiseen yhteistyöneuvostoon (EAPC) maamme änkesi v. 1997. Elämme NATO-yhteyksien syventämisen aikaa.

NATO:n MUUTTUNUT ROOLI

Kylmän sodan päättymisen jälkeen Nato on laajentunut itään entisiin Varsovan liiton maihin ja neuvostovaltioihin. Sotilasliiton toiminta on aktivoitunut ja sen toiminnan luonne on muuttunut kauhun tasapainottomuuden kaudella puolustusliitosta hyökkäysliitoksi. Se suhtautuu välinpitämättömästi YK:n päätöslauselmiin. Todistaakseen voimansa NATO suoritti ensimmäisen sotatoimensa helmikuussa 1994 Bosnia-Hertsegovinassa.

On suorastaan naurettavaa, että NATO:n peruskirjan 7. artiklassa väitetään, että NATO-sopimus ei vaikuttaisi millään tavoin niihin oikeuksiin ja velvollisuuksiin, joita sen YK:hon kuuluvilla jäsenvaltiolla Yhdistyneiden Kansankuntien peruskirjan nojalla on.

SIVIILIEN JOUKKOTUHOON ERIKOISTUNUT SOTILASLIITTO

YK:n yleiskokous toi julki 11.12.1946 päätöslauselmassaan joukkotuhonnan olevan rikos kansainvälistä oikeutta vastaan, YK:n hengen ja päämäärien vastaista sekä sen olevan myös sivistyneen maailman tuomitsema teko. Kyseisen päätöslauselman 1. artiklassa sanotaan: ”Sopimuspuolet toteavat joukkotuhonnan, tapahtui se sitten rauhan tai sodan aikana, olevan kansainvälisen oikeuden mukaan rikoksen, jonka ehkäisemiseen ja rankaisemiseen ne sitoutuvat. Tällaisiin rikoksiin syyllistyneet henkilöt on rangaistava siitä riippumatta, ovatko he perustuslain mukaisesti hallitusvastuussa olevia henkilöitä, virkamiehiä tai yksityisiä henkilöitä.”

USA:n johtaman NATO:n siviileihin kohdistavat täsmätappotoimenpiteet Afganistanissa ja Irakissa täyttävät varsin hyvin joukkotuhonnan tunnusmerkit. USA:n ja NATO-maiden valtiojohtajat olisi asetettava syytteeseen kansanmurhista Haagin kansainväliseen sotarikostuomioistuimeen. Rikostuomioistuimella on valta tuomita henkilöitä sotarikoksista, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja joukkotuhonnasta. Miksi YK:n pakotejärjestelmiä ei sovelleta tähän imperialistiseen sotilasliittoon?

NATO:n PERUSKIRJAN JOUSTAVA 5. ARTIKLA

”Sopimuspuolet sopivat siitä, että aseellista hyökkäystä yhtä tai useampaa sopimuspuolta vastaan Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa on pidettävä hyökkäyksenä niitä kaikkia vastaan… jos tällainen aseellinen hyökkäys tapahtuu, kukin niistä harjoittamalla erillistä tai yhteistä Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklassa tunnustettua puolustautumisoikeutta auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta sopimuspuolta tai hyökkäyksen kohteeksi joutuneita sopimuspuolia…”

Afganistan ja Irak eivät ole hyökänneet aseellisesti – ainoankaan niistä nähden maapallon toisella puolella sijaitsevan – NATO-valtion kimppuun, joten NATO:n peruskirjan 5. artiklan määrittelemään kollektiiviseen puolustautumisoikeuteen vetoaminen 12.9.2001 oli Afganistanin valloitussodan kohdalla täysin kestämätön peruste. Irakin miehitys rikkoi myös kaikkia mahdollisia kansainvälisiä sopimuksia. USA:n johtama liittoutuma aloitti maahyökkäyksen Irakiin 20.3.2003 ilman YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta tai edes julistamatta sotaa. Sodan aloittaminen aiheutti ristiriitoja NATO:n sisällä, koska Ranska, Saksa ja Belgia vastustivat Irakin sotaa, mutta tämäkään ei lopettanut itse sotaa. Irakista ei ole löytynyt joukkotuhoaseita ja yhteyksiä USA:n kouluttamaan Al-Qaidaan, koska se ei ollut edes tarpeen. Espanja on vetänyt joukkonsa pois Irakista.

NATO:n peruskirja on merkillinen laitos. Siinä mainitaan, että 5. artiklan mukaiset aseelliset toimenpiteet on lopetettava, kun YK:n turvallisuusneuvosto on ryhtynyt tarvittaviin toimenpiteisiin rauhan ja turvallisuuden palauttamiseksi ja ylläpitämiseksi.

SUOMI JA NATO

Suomen oikeistolaiset räkäosterijojot pyrkivät liittämään maamme vaikka väkisin NATO:n täysjäseneksi. Kuinka moni kansalainen tiedostaa ratifioidun NATO-sopimuksen olevan valtiosopimus, jota voi tarkistaa vasta 10 vuotta siihen liittymisen jälkeen, mikäli toiset jäsenmaat suostuvat siihen. Lisäksi maamme voisi irtisanoutua sotilasliitosta aikaisintaan 21 vuotta siihen liittymisen jälkeen. Kaikille lienee selvää, että mitkään Suomen aikaisemmin tai tulevaisuudessa solmimat kansainväliset sitoumukset eivät saa olla ristiriidassa NATO:n määräysten kanssa.

Kuinka syvälle Suomen – NATO-myönteisen poliittisen eliitin – on työnnettävä kätensä paskaan, ennen kuin se huomaa kourivansa paskaa? Suomen kansaa ei voi pakottaa loputtomilla gallupeilla, Martti Ahtisaaren nuoleskelevilla tyhmyyksillä ja Hesarin mielipidemuokkauksella liittymään NATO:n täysjäseneksi.

Olisi parempi suuntautua tulevaisuuteen ja solmia YYA-sopimus Kiinan kanssa kuin haikailla lahoavan jenkki-imperiumin perään.

IRTI NATOSTA!

Matti Laitinen

< < < ylös

LIITTOUTUMATON SOTILASLIITON LIITTOLAINEN

Poikani sai viime keväänä ikäluokkansa mukaisesti kutsun täyttämään asevelvollisuuslain määrittämää kansalaisvelvollisuuttaan. Kutsuntakuulutuksen liitteenä olivat Varusmies 2008 – opas, kyselylomake ja tiedote kutsunnanalaiselle.

Oppaassa kerrottiin puolustusvoimien tehtävänä olevan Suomen sotilaallinen puolustaminen, muiden viranomaisten tukeminen ja osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan. Harmaasta vapautuneet intin intoilijat kehuivat läpyskän värikkäillä sivuilla, kuinka armeijassa voi täydentää ammattikoulutustaan ja kuinka siellä voi saada johtajakoulutusta sekä kuinka sotaväki kasvattaa luonnetta ja opettaa ryhmätyöskentelyä. Lisäksi kuntokin kasvaa kohisten. Oman kokemukseni mukaan esitettyjä sosiaalisia ja teknisiä taitoja voi kuitenkin omaksua varsin hyvin aseeseen tarttumattakin.

Poikani etsintäkuulutuksen välttämiseksi täytin kiltisti liitteenä olleen terveydentilaa koskevan kyselylomakkeen. Tulevaa asepalvelusta koskeviin toivomuksiin kirjoitin toivovani, että poikani vapautetaan asepalvelusta sekä rauhan että sodan aikana, koska hän on vaikeasti kehitysvammainen. Alle 4-vuotiaan älyllisellä suoriutumisellaan hän ei sovellu panssari-, meri- tai ilmavoimiin puhumattakaan kansainvälisiin sotilaallisiin kriisinhallintatehtäviin. Kutsuntakirjeestä päätellen sotavoimiemme tiedustelupalvelu toimii heikosti, vaikka se harjoittaa yhteistyötä sotilasliitto Naton kanssa. Poikani ja minä – me vastustamme Natoon liittymistä.

Suomen pääministerin mukaan USA:n johtamaan Natoon liittyminen ei ole vielä ajankohtaista. Naton poliittisen osaston yksikön johtaja Michael Rühle sitä vastoin kehui sitoutumattoman Hesarin Vieraskynässä 28.8.2008 Suomen ja Naton suhteita jo nyt varsin läheisiksi: ”Naton joustavuus on tarjonnut kumppanimaille aiempaa suuremman mahdollisuuden vaikuttaa kumppanuuden kehittämiseen ja siten myös puolustusliiton tulevaan rooliin. Suomi huomasi tämän ensimmäisten joukossa. Itse asiassa Suomesta on tullut yksi Naton aktiivisimmista ja vaikutusvaltaisimmista kumppaneista niin poliittisesti kuin sotilaallisesti… Naton ja sen tärkeimpien sotilasoperaation kumppaneiden, kuten Suomen, on tulevaisuudessakin tehtävä töitä sen eteen, että löydetään oikea malli tehokkaalle tietojen vaihdolle, poliittiselle konsultoinnille ja sotilasyhteistyölle Nato-johtoisissa operaatioissa. Vaikkei Suomi ole Naton jäsen, sen ei ole tarvinnut purnata, ettei se saisi panoksilleen vastinetta.”

Naton asiantuntija tietää, mistä hän puhuu. Rühlen käsityksistä ilmenee selkeästi, että Suomi on Naton sotilaallinen liittolainen – sen uskollinen ulkojäsen. Suomen ulkoministeriö vahvistaa asian kertomalla, että maamme liittyi Pohjois-Atlantin yhteistyöneuvoston (NACC) tarkkailijaksi v. 1992 ja v. 1994 Naton rauhankumppanuusohjelmaan. NACC:n korvanneeseen Euro-Atlanttiseen yhteistyöneuvostoon (EAPC) maamme änkesi v. 1997. Järjestö toimii Naton kumppanuustyötä ohjaavana elimenä ja turvallisuus-poliittisena keskustelufoorumina. Seuraava hivutus lienee Naton nopean toiminnan joukot (NRF).

Siitäkin huolimatta, että kansan enemmistö vastustaa Natoon liittymistä, ulkoministeriön 21.12.2008 julkaisemassa ”Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutukset” –selonteossa todetaan Suomen kumppanuusyhteistyön Naton kanssa olevan laaja-alaista sisältäen osallistumista Nato-johtoiseen kriisin hallintaan, sotilaallisten valmiuksien kehittämistä sekä puolustusmateriaali- ja siviilivalmiusyhteistyötä. Lisäksi sotilasliittoutumaton Suomi on tukenut sotilasliitto Naton vakautta edistävää toimintaa osallistumalla sotilasliiton rinnalla turvallisuus- ja puolustussektorien reformien tukemiseen niissä maissa ja alueilla, joilla Nato toimii. Viisisataa suomalaista virkamiestä työskentelee Naton sihteeristön kumppanuustehtävissä. Suomen kansalainen oli suonut työpanoksensa 31.12.2007 mennessä Nato-johtoiseen, militaariseen kriisinhallintaoperaatioon 10 000 kertaa. Naton maavoimien osalta Suomi ylsi väkilukuun suhteutettuna yhdeksi eniten joukkoja luovuttaneeksi valtioksi – jäsenmaat mukaan lukien. Sotilaallinen yhteistyö perustuu Naton standardeihin, kehittämiskonsepteihin ja toimintatapoihin.

Suomi osallistuu Naton johdolla aktiivisesti Afganistanin vakauttamiseen sotilaallisen- ja siviilikriisinhallinnan sekä alueellisen jälleenrakentamisen keinoin. Miehitetyssä vuoristovaltiossa USA:n johtaman sotilasliiton kattava lähestymistapa on suuntautunut niin usein siviilikohteisiin, ettei siviilien tappamista ole enää edes tarpeen pyytää keneltäkään anteeksi. Tällainen on outoa oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kehittämistä. Vastaavasti, jos Naton sotilaita saa surmansa taisteluissa, se aiheuttaa jäsenmaissa maansurun, joka vaatii laantuakseen moninkertaisen kostouhrin rauhaan pakottamisen kohdemaassa.

Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaan ja osallistumisen lopettamisesta tekee kussakin tapauksessa erikseen tasavallan presidentti valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta. Onko nykyinen tasavallan presidenttimme niin Nato-kielteinen, kuin hän antaa itsestään ymmärtää?

Vanhemmat, opettajat, kasvattajat ja urheiluvalmentajat miettikää vielä kerran, mitä oikein olette tekemässä kehottaessanne lapsianne, oppilaitanne ja valmennettavianne suorittamaan maanpuolustusvelvollisuuttaan Naton liittolaisena toimivassa Suomen armeijassa tai rauhanturvaajina Naton johtamissa kansainvälisissä sotilaallisissa kriisinhallintatehtävissä.

IRTI NATOSTA!

Matti Laitinen

< < < ylös